CMX

Kahdeksan laulua miksattu. Neljä jäljellä. Tarkka työ on hidasta. Etenkin kun kone äityy välillä menemään juntturaan. Etenkin sinä päivänä kun luen tarkkaamossa Nikola Teslan Wadenclyffen sähkökokeista odotellessani tomiraitojen siivoamisen edistymistä. Vähemmän kaatuvat ohjelmat kun lukee maanläheisempiä sivuja. Kuten esimerkiksi Volkkarin manuaalia vuodelta ‘36 (mit Hakenkreuz!) tai esseitä syndikalismista.

On hyvä olla piilossa studiossa kun yhteiskunta rappeutuu ympäriltä. Vain sokeat näkevät. Kohta mennään Julius Evolan opeilla. Kyllä se aina Milton Friedmanin voittaa.

Kolmas miksauspäivä. Tämä on sellaista alkemiaa, ettei siitä paljon ole avaavaa toimintakertomusta kirjoitettavana. Tuottaja istuu konsolinsa ääressä ja hienosäätää, hienosäätää ja hienosäätää.

Välillä kuunnellaan yksittäistä raitaa, välillä koko kappaletta. Instrumenttien keskinäisiä taajuusvasteita, ekvalisointeja, stereokuvasijoittelua, efektointia ja äänentasoja hiotaan ja hiotaan. Jokin lopputuloksessa täysin kuulumattomiin jäävä yksityiskohta voi vaatia runsaasti huomiota. Tänään esimerkiksi erään laulun c-osaan soitettiin ihmiskorvan kuuloalueen ulkopuolella oleva urkupisteraita. Sitä ei kuule, mutta ilman sitä kohta kuulostaa silti erilaiselta. Vähän kuin elokuvakameran edessä oleva sävyttävä filtteri, jota katsoja ei näe, mutta joka vaikuttaa väreihin.

Istun sohvalla jossain Raken selän takana ja mutisen välillä huomautuksia kuten: “Voisko tota bridgen laulua nostaa vähän. Onko tuo lopukkeen viimenen kitara mahdollista leikata lyhyemmäksi. Tähän pitää kopioida yksi lauluton kierto. Sulla ei ole nyt se kitaran stereoraita auki. Löytyiskö tosta epävireisestä aa:sta vähän säädyllisempää ottoa…” ja muuta helvetin rasittavaa.

Tässä levyssä on miksausmielessä se etu moniin tekemiimme, että lähes kaikki soundit on päätetty jo äänitysvaiheessa, ja miksaus on siten todella miksausta eikä enää tuottamista ja sovittamista. Kolmannen päivän iltana meillä on jo kolme laulua miksattu. Maanantaina jatkuu. Tämä on muusikon kannalta paras työvaihe. Kaikki on vielä omaa, salaista, mutta melkein valmista. Alkaa kehittyä hirveä hinku soittaa nämä laulut kaikille, jotka haluavat kuulla.

Pitkäperjantaina, 2.4.2010 tulee kuluneeksi kaksikymmentäviisi vuotta siitä keväisestä päivästä, jolloin Kanniainen ja Yrjänä perustivat CMX-yhtyeen Torniossa, osoitteessa Keskikatu 41. Sen kunniaksi olemme äänitysten päätyttyä hieman lomalla. Tai oikeastaan muissa töissä. Miksaussessio alkaa kahdestoista päivä.

Pitäkäähä ittejänne miehinä äläkääkä riehuko, tapelko ja velehelko, vaan pää pystyssä ja sammunu kaveri harteilla vakaasti kohti uusia nöyryytyksiä.