Bookmark and Share English
» 1985-1989   » 1990-1994   » 1995-2000   » 2001-2002   » 2003-2004   » 2005-2006   » 2007  

1985, Tornio

Pohjoinen pieni teollisuuskaupunki suuren joen varrella, Ruotsin rajalla. Pohjois-Euroopan suurin terästehdas ja rajakauppa tuovat leivän. Nousukausi tekee tuloaan Suomeen, mutta lukioikäinen ei täällä juuri huku virikkeisiin. Ainokainen elokuvateatteri näyttää amerikkalaisia hittileffoja ja kotimaista puskakomediaa. Konsertteja on pari kertaa vuodessa. Diskossa saa mustapukuinen kuonoonsa. Radio soittaa rokkia kaksi tuntia viidesti viikossa ja sekin on vähän paheksuttavaa. Ei ole vielä MTV:tä, ei tietokoneita tai verkkoja. Viikonloppuisin vaelletaan eestaas pääkatua ja juodaan kaljaa. Kaupunki on ruma. Vanhat puutalot on purettu mielikuvituksettomien uudisrakennusten tieltä. Kesällä luonto on kaunis, mutta talvi on enimmäkseen pimeyttä ja tiukkaa pakkasta. Onneksi kirjasto on hyvä ja lähellä. Sieltä löytyy niin romaanitaiteen klassikoita ja filosofiaa kuin parapsykologiaa ja scifiäkin. Kaikkea mitä pimeässä tarvitsee.

Miro Husalla, Torniossa joskus 80-luvulla

Laitakaupungilla suuressa vanhassa talossa toimii paikallinen ammattiteatteri, joka elää tekemällä kiertueita Pohjois-Suomessa. Piharakennukset notkuvat vinossa lumitaakan alla ja jykevä tammi on alaston. Yläkerta on annettu bändiharjoitustilaksi ja sieltä pilkottaa parista ikkunasta valoa. Sisällä kaksi vajaa kahdeksantoistavuotiasta poikaa istuu sinapinkeltaisella sohvanrauniolla. Toisella on musta pikkutakki, mustaksi värjätty sotkuinen goottitukka ja hopeinen risti korvassa. Toisella pitkä valkaistu kuontalo, nahkahousut ja panosvyö. He ovat soittaneet yhdessä eri bändeissä jo muutaman vuoden. Yrjänä ja Kanniainen. Takana vuosikymmenen alun punk-viritykset, heviä ja synkistelevää poppia. Paikallisessa studiossa on äänitetty pari demonauhaa ja lähetelty niiltä etelään huonolla menestyksellä. Keikkoja on tehty muutama koulujen ja kaupungin tilaisuuksissa. Rokin historiaa on omassa ja kaverien levyhyllyissä Beatlesista Sex Pistolsiin ja Genesiksestä Metallicaan. Haaparannasta löytyy jopa kauppa, jonka kautta voi tilata levyjä.

Pojat nauravat omille musiikillisille yrityksilleen. Mutta mitä sitten pitäisi tehdä, ettei yllätä itseään terästehtaan haalareista muutaman vuoden päästä? Yrjänä tosin tähtää yliopistoon, mutta musiikki ja kirjoittaminen kutsuvat enemmän. Musiikin kaupallistunut luonne ja omat arvostukset vain ovat ristiriidassa keskenään. Soittamisen pitäisi olla poliittista, absurdia, vaativaa. Vähintään edes häpeämätöntä vittuilua yleiselle tasapäisyydelle ja apatialle. Nykyinen yhtye Miro on välillä Joy Division - U2 operoivaa rokkia. Toinen bändi AMF on pikemminkin vaihteleva kollektiivi, joka tekee kerran kuussa outoja performansseja joissa soittimet ovat lähinnä rekvisiittaa ja Residents tapaa Tangerine Dreamin rumpukoneen ja syntikan paukkeessa. Myös jotain videokokeiluita ja lausuntaimprovisaatioita on järjestetty. Saatu vähän omituisen maine.

Lattialla lojuu punk-henkisiä pienlehtiä joiden paatos ja idealismi innostavat ja naurattavat. Musiikki ei ehkä muuta maailmaa, mutta sillä voi muuttaa itseään. Syntyy ajatus soittaa jo samana iltana keskioluen siivittämä setillinen äkkiväärää punkkia nauhalle. Niin kuin muutama vuosia sitten, silloin kun aloitti. Kun ei välittänyt vielä mistään. Punkkia vaan ja nopeasti. Vaikka alkuperäinen innostus onkin jo päässyt laantumaan monipuolisempaan musiikin tutustumisen ja aivottoman "yhteiskunta vituttaa" -sorbuspunkin mielikuvituksettomuuden vuoksi. Sitä paitsi Tornion ylpeys on Terveet Kädet, joka jo '81 julkaisi ensimmäisen omakustanteensa ja on Suomen tiukin hardcore -yhtye. Jollain tapaa myyttinen ja arvaamaton. Tottahan me nyt tiukemmin osataan soittaa. Ja tehdä vielä lyhyempiä tekstejä! Jostain pitää vain saada basisti ja laulaja. Kävisi puhelinkioskista soittamassa Ekille ja Mosselle, vaikka. Heidät tiedetään tarpeeksi spontaaneiksi lähtemään mukaan. Eikä muutakaan tekemistä varmaan ole.

CMX vuonna 1985

Kasetti tehdään. Toisiakin treenejä pidetään. Puolen vuoden sisään Cloaca Maxima -nimen (H.P. Blavatskyn teoksen Isis Unveiled -kirjan alaviitteestä) ottanut yhtye vakiintuu kokoonpanoon, jossa Yrjänä laulaa ja soittaa bassoa, Kanniainen rummuttaa ja kitaraa soittaa Miron kitaristi Kimmo Suomalainen. Musiikki alkaa löytää hahmoaan.

Ensimmäinen oikea studionauha, jonka kappaleet ovat ilkikurinen yhdistelmä Dischargea, Black Sabbathia, Rushia, joikua ja jatsia lähtee maailmalle jonkun kaverin laukussa. Tekstittäjän vastuun ottanut Yrjänä innostuu lyhentämään sanontaansa ja käyttämään ujostelematta kirjallisia mielenkiinnon kohteitaan viitekehyksenä. Mieluummin runoutta ja sisäisiä maisemia kuin yhdentekevältä vaikuttavan nykymaailman kommentointia. Tärkeintä on, että musiikki tuntuu merkitykselliseltä itsestä, ettei anna itsestäänselvyyksien ja banaliteettien vesittää paatosta. Ei sen tarvitse olla selkokieltä.

1986

Yrjänä kirjoittaa ylioppilaaksi, eroaa kirkosta ja lähtee syksyllä Helsinkiin opiskelemaan teologiaa. Loppuvuodesta CMX:ksi nimensä lyhentänyt yhtye kokoontuu Torniossa ja tekee toisen studionauhansa: 22 kappaletta miksauksineen yhdessä päivässä. Kappaleitten aiheet vaihtelevat samaaniörinästä buddhalaisiin mietintöihin. Hardcoreen tulee kulttuuriantropologinen sivujuonne joka jää yhtyeellä pysyväksi.

AWY - Raivon julkistuskeikka -89

Levytyshaaveita ei oikeastaan tässä vaiheessa ole, vaikka muutamat kasettidemot ovat saaneet räjähtäviä arvioita pienlehdissä. Musiikkia tehdään sen itsensä takia. Se tuntuu tarjoavan vaihtoehdon kaiken maailman orastavalle city-meiningille ja kiiltävälle pinnalle. Kappaleitten pitää olla nopeita, aggressiivisia ja mustia. Kumpikin demo, sekä muutama treenikämppänauhoitus leviävät lehtien ja puskaradion avustuksella punkpiireissä.

Tähän mennessä CMX on tehnyt vain kaksi keikkaa, Torniossa ja Haaparannalla. Sitten jyväskyläläinen Vote Vasko ottaa yhteyttä ja haluaa julkaista uuden demon 'Pohjolan Valkeus' levynä. Yhtye ei tiedä, miten nauha on hänelle päätynyt. Yhtye haluaa nauhoittaa mieluummin uusia kappaleita, koska pitää demon materiaalia ja soundeja heikkoina. Alustava yhteistyösopimus tehdään.

1987

Suomalainen ja Kanniainen suorittavat asepalvelustaan. Kesällä Torniossa Yrjänää pyydetään kitaristiksi Terveisiin käsiin. Hän saa tehtäväkseen vääntää heille lisää kappaleita tulevalle albumille parissa viikossa. TK äänittää albumin Oma Koloni, jota ei koskaan julkaista. Muutama kappale löytää tiensä ep:ille, jotka lienevät löysintä TK:ta.

Kesällä äänitetään myös Johannes Kastaja Kemissä Tico Tico studiolla Ahti Kortelaisen hoivissa. Puolet materiaalista on yhä englanniksi, vaikka suomen kieli alkaakin voittaa alaa. Aletaan odottaa, että Vote saa julkaisurahat kasaan. Kaikkeen tuntuu menevän hirvittävästi aikaa. Syksyllä Yrjänä jäädyttää hajanaiset opintonsa ja asuu tyttöystävänsä kanssa Oslossa Strykejernet -nimisen taidekoulun ullakolla synkistellen uusien laulujen kimpussa. Siitä tulee puolen vuoden rahaton reissu toisten soittajien sinnitellessä puolestaan työttöminä vanhempiensa nurkissa Torniossa. Kaikki ovat kahdenkymmenen.

1988

Johannes Kastaja ilmestyy alkuvuodesta. Siinä on Terveitten Käsien Läjän piirtämä kansi ja vihreä vinyyli. Levyn nimen ideana on, että "Se kastaa mahdollisen kuulijan meidän apokalyptiseen visioomme", kuten yhtye sanoo eräässä pienlehden haastattelussa. Ensimmäiset haastattelut ja arvostelut myös valtakunnallisissa musiikkilehdissä. Rumban Roo Ketvel arvostelee EP:n albumina, koska se sisällön puolesta hänen mielestään on sitä.

Kanniainen ja Suomalainen asuvat välillä jossain Göteborgin lähellä ja ovat siirtotyöläisiä. Yrjänä muuttaa takaisin Helsinkiin.

Seuraa CMX:n ensimmäinen esiintyminen kotiseudun ulkopuolella, Liedon punkfestareilla. Yhtyeen yllätykseksi vastaanotto on riehakas ja demoina levinneet kappaleet osataan ulkoa. Heitä pidetään alalla ikään kuin jonkinlaisina uuden airuina. Tai ainakin uudenlaisina hulluina.

Bad Vugumin Kari Heikonen ottaa yhteyttä ja haluaa alkaa yhteistyöhön. Näyttökeikka Oulun Rauhalassa saa hänet riittävän vakuuttuneeksi. CMX kokoontuu Tornioon harjoittelemaan ja äänittää taas Kemin Tico-Tico studiolla Ahti Kortelaisen kanssa materiaalin EP:hen Raivo. Alunalkaen siitä piti tulla kokonainen albumi, mutta budjetti ei aivan anna myöten, koska Bad Vugum ei saa projektiin avustusta.

1989

Raivon julkistus, Rauhala, Oulu

Raivo ilmestyy helmikuussa. Julkistuskeikat yhdessä muiden Vugumin artistien (Faff Bey, Radiopuhelimet) kanssa Oulussa ja ensimmäinen Helsingin keikka Tavastialla. 'Ketä helvettejä nuo oikein luulevat olevansa', kuulee yhtyeen ystävä viereisestä pöydästä jupistavan. Keikoista vakiintuu parin seuraavan vuoden käytäntö: Esiintymisen tulee kestää puoli tuntia, kappaleiden välit ovat niin lyhyet kuin mahdollista, eikä välispiikkejä ole. Sehän olisi yleisön kosiskelua.

Kesän alusta aletaan suunnitella materiaalia tulevalle ensialbumille. Soittajien välimatkat ovat aivan mahdottomat, joten harjoittelu tapahtuu levytystä edeltävän viikon aikana Torniossa nuorisotoimiston harjoitustilassa (entinen harjoitustila ja koko talo on purettu). Studioon mennään lokakuussa ja Kolmikärki äänitetään ja miksataan vähän alle viikossa. Se on Yrjänän mukaan "psykologinen näky tästä aikakaudesta".

 
 
©1995-2014 CMX